Monia ravintoaineita tarvitaan raskaus- ja imetysaikana enemmän. Äidin on hyvä kiinnittää huomiota ruokavalioonsa, jotta ruokavaliosta tulisi riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta kohtuullisesti energiaa. Äidin monipuolinen ruokavalio ja hyvä ravitsemustila ennen raskautta ja imetysaikana tukevat niin vauvan kuin äidin ravitsemusta sekä edistävät vauvan kasvua. Hyvä ravitsemustila edistää myös synnytyksestä palautumista, jaksamista ja imetyksen onnistumista. Äidin ruokavalio vaikuttaa äidinmaidon koostumukseen (erityisesti rasvahappoihin). D-vitamiinilisää suositellaan koko raskaus- ja imetysajan 10 μg/päivä kaikille äideille.

Hetkellinen maidon erityksen väheneminen ei merkitse maidon loppumista. Paras tapa edistää maidon tuloa on antaa lapsen imeä. Maidon erittyminen on sitä runsaampaa mitä useammin lapsi imee rintaa. Osittainenkin pulloruokinta voi heikentää äidinmaidon erittymistä. Pulloruokinnasta siirtyminen takaisin imetykseen onnistuu harvoin, koska maidoneritys ehtyy imetyksen loputtua.

Jos rintamaito ei riitä lapselle imetyksen tehostamisesta huolimatta, jos äiti haluaa lopettaa imetyksen tai jos imetys on lopetettava lääketieteellisistä syistä, lapselle annetaan äidinmaidonkorviketta.

Maitoproteiiniallergiselle lapselle äidinmaidonkorvikkeena ja vieroitusvalmisteena käytetään pitkälle hydrolysoitua eli pilkottua kliinistä ravintovalmistetta silloin, kun tavanomainen lehmänmaitopohjainen valmiste ei sovellu lapsen ruokavalioon. Imeväisikäiselle tarkoitettua kliinistä ravintovalmistetta annetaan neuvolan tai lääkärin ohjeiden mukaan. Ennen korvikeruokinnan aloittamista on hyvä keskustella neuvolan terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa. Lapsen terveyden kannalta on tärkeää noudattaa tarkoin pakkauksen käyttöohjeita. Kliinisiä ravintovalmisteita imeväisikäisille on käytettävä neuvolan tai hoitavan lääkärin valvonnassa. Lapsen terveyden kannalta on tärkeää noudattaa tarkoin pakkauksen käyttöohjeita.

Imeväisen ruuantarve syöttökerralla ja syöttökertojen määrä päivässä ovat hyvin yksilöllisiä ja voivat vaihdella päivittäin ja aterioittain. Vauva itse tietää parhaiten, milloin hänellä on nälkä. Lapsen yksilöllisiä tarpeita ja rytmiä on hyvä noudattaa. Pieni vauva viestittää nälkää monin eri tavoin, kuten hamuilemalla, viemällä nyrkkiä suuhun, lipomalla – ja nälän ollessa kova, myös itkemällä. On kuitenkin hyvä muistaa, että itku ei aina johdu nälästä vaan siihen on myös muita syitä. Syötä lasta vapaasti nälän mukaan, tarvittaessa myös yöllä. Pienet kerta-annokset ja tiheät ateriat ovat suositeltavia, etenkin ensimmäisten kuukausien aikana. Terve lapsi tietää, milloin vatsa on täynnä. Älä tuputa ylimääräistä ravintoa.

Syöttökertojen ja syöttömäärien arvioinnissa on parasta toimia lapsen yksilöllisen
tarpeen ja neuvolan ohjeiden mukaisesti. Oheinen taulukko on siten vain ohjeellinen.

Avaa taulukko tästä

Pulloruokintaan, aivan kuten imettämiseenkin, kuuluvat vauvan ja syöttäjän läheisyys sekä katse- ja ihokontakti. Kun tarjoat lapselle aterian pullosta, ota lapsi syliin puoli-istuvaan asentoon. Hyvä syöttöasento antaa lapselle turvallisen ja rauhallisen olon ja vähentää pulloruokintaan liittyviä mahdollisia ongelmia: ilmavaivoja ja valmisteen joutumista korvatiehyeisiin.

Pullojen ja tuttien on oltava aina ehdottoman puhtaita, koska pienen vauvan vastustuskyky vieraille bakteereille on vielä puutteellinen. Ohjeita pullojen ja tuttien hoidosta saa neuvolasta ja tuotteiden valmistajilta.

Sopivankokoisesta tutin reiästä vauva saa ruokaa tasaisesti ja sopivalla nopeudella. Liian suuresta tutin reiästä liuos virtaa liian nopeasti, vauva joutuu hotkimaan ja nielemään ilmaa vatsaansa ja saa mahdollisesti vatsavaivoja. Tutin reikä on sopivan kokoinen, kun liuos tulee pullosta nopeassa tahdissa tipoittain, ei virraten.

Röyhtäyttäminen vähentää selvästi vauvan vatsavaivoja. Vauvan voi nostaa olkapäätä vasten röyhtäisemään aina aterian jälkeen, jotta syödessä vatsaan joutunut ilma poistuisi. Jos vauvalla on taipumusta ilmavaivoihin, kannattaa hänet nostaa
olalle röyhtäisemään myös kesken syönnin.

Pulauttelutaipumus on hyvin yksilöllinen. Toiset vauvat pulauttelevat usein ja runsaasti, toiset eivät juuri koskaan. Liian suuri tutin reikä, hotkiminen ja ilman nieleminen lisäävät pulauttelua. Kiinteään ruokaan siirryttäessä pulauttelu useimmiten vähenee. Pulauttelu on vauvoille tyypillistä eikä yleensä merkitse sitä, että lapsi olisi sairas. Jos pulauttelu kuitenkin askarruttaa, kerro siitä neuvolassa. Siellä pystytään arvioimaan lapsen tilanne parhaiten.